16.11.17

Irak ja lapsiavioliittojen laillistaminen

Irak on ollut usean vuoden ajan mullistusten kourissa. Sodan jälkeen alkoi uuden hallinnon rakentaminen. Uuden hallinnon myötä tuli uusien lakien laatiminen. Saman syssyyn maan eri valtablokit alkoivat haalimaan itselleen vaikutusvaltaa. Saddamin uhan kadottua alkoi myös uskonnollinen kädenvääntö irakilaisten välillä. Ja tietenkin se näkyi myös Irakin uudessa oikeusministeriössä. Vuonna 2014 siellä laitettiin eteenpäin ehdotus uudesta avioliittolaista.

Sponsorina toimi Fadhila (Islamilaisen hyveen) puolueen jäsen, joka oli myös itse oikeisministeri. Siinä ehdotettiin paluuta historialliseen avioliittolakiin. Mikä käytännössä tarkoitti, että yhdeksänvuotiaat tytöt pääsisivät naimisiin. Sen lisäksi uusi avioliittolaki tekisi uskonnollisten yhteisöjen käsitykset avioliitoista virallisiksi avioliitoiksi. Ehdotus oli osa isompaa lakipakettia, jolla Irakia haluttiin muokata Saudi-Arabian suuntaan. Muslimimiehet eivät enää saisi mennä naimisiin ei-muslimien kanssa. Raiskaus avioliiton sisällä olisi ihan ok. Naiset eivät saisi poistua kodeistaan ilman miespuolisen valvojan seuraa.

Ehdotukset lisäisivät shiiamuslimien valtaa ympäri maata. Papisto voisi vihkiä sellaisia avioliittoja kuin haluaisi. Välittämättä Irakin ratifioimista ihmisoikeuspäätöksistä, joissa lapsiavioliitot kielletään. Laki nollaisi maassa käydyt edistysaskeleet naisten ja lasten oikeuksista.

Irakilaiset ja muut Lähi-idän ihmisoikeusjärjestöt protestoivat ehdotusta. Ehdotus sisälsi suorat maininnat tyttöjen iästä, joten lapsiavioliittojen tuomitseminen oli helppoa. Maan sisäinen ja kansainvälinen valituskierre tyssäsi Fadhilan laatiman esityksen. Samoin irakilaisten parlamentaarikkojen puolella huomattiin miten islamistien ehdotukset tulisivat nakertamaan heidän maallistunutta valtaansa. Lakiehdotuksen ripeän ja julkisen hautaamisen jälkeen irakilaiset keskittyivät moniin muihin ongelmiin.

Mutta fundamentalistit eivät unohda tai lopeta kaipuuta lisävallan haalimiseen. Tänä vuonna pöydälle nostettiin uusi ehdotus avioliittolaista. Ensimmäisessä alustavassa käsittelyssä jopa 40 parlamentaarikkoa äänesti sen jatkokäsittelyn puolesta. Se ei enää sisällä mainintoja tyttöjen iästä, vaan viittaa epäsuorasti edellisinä vuosina käytyihin muutosehdotuksiin. Näin ehdotusta yritettiin livauttaa savuverhon läpi. Eihän lakiehdotuksessa ole sanoja "9-vuotias", joten kriitikoilla oli vaikeampaa huomata mitä parlamentin äänestykseen yritettiin tuoda. Uskonnollisille johtajille vain suodaan oikeus päättää minkälaisia päätöksiä he tekevät avioliitoista. Fadhilan väki oli selkeästi oppinut läksynsä edellisistä vuosista.

Toistaiseksi on epäselvää miten ja milloin lakiehdotus etenee Irakin parlamentissa. Ensi vuoden alkupuolella järjestetään seuraavat parlamenttivaalit. Sen tulos tulee luultavasti ohjaamaan lapsiavioliittojen laillistamisen joko roskalaatikkoon tai hyväksymisleimasimen alle. Joten niitä vaaleja kannattaa seurata.

15.11.17

Onnea Australia!

Homosaation uusin jyräys eteenpäin tehtiin Australiassa. Maan konservatiivit yrittivät jarruttaa avioliittolain muutosta monella eri tavalla. Pykäliä ja käytäntöjä toistettiin poliitikkojen puheissa, kun muutosta vastaan taisteltiin. Argumentit toistuivat tismalleen samanlaisina kuin myös Suomessa Tahdon-kampanjan aikana ja jälkeen.


Viimeisimpänä oljenkortena päätös laitettiin postiäänestyksellä tehtäväksi. Sen kai toivottiin pitävän sateenkaariväen aktivistit vähemmistönä aktiivisina äänestäjinä konservatiivien syviä rivejä vastaan. Toivossa ei ollut hyvä elää, sanoi lapamato, sillä Australian kansalaiset äänestivät ahkerasti kahden kuukauden ajan.

Yli 12 miljoonaa äänestäjää (n. 79.5% äänioikeutetuista) osallistui kädenvääntöön. 61.6% äänistä oli tasa-arvoisen avioliittolain puolella. Mutta Australian parlamentissa voidaan vielä keksiä jotain keinoja, joilla äänestyksen tulos vain unohdetaan. Periaatteessa parlamenttiin täytyisi nyt tuoda lakiehdotus, jonka perusteella samaa sukupuolta olevat parit pääsevät naimisiin. Konservatiivit voivat laittaa siihen lisäpykäliä, joilla turvataan uskonnolliset perustelut vihkimisestä kieltäytymiseen, sekä tietenkin pitopalveluilla oikeus kieltäytyä palvelemasta ei-heteropareja, jne.



9.11.17

Onko opettajasi kreationisti?

Koululaiselle olisi teoriassa ihan tärkeää saada pätevää opetusta. Onneksi se on lähes varma juttu Suomen kaltaisessa maassa. Mutta mitä tapahtuu, kun opettaja ei henkilökohtaisista/uskonnollisista syistä kykene hyväksymään yhtä luonnontieteiden parasta ja elinvoimaisinta teoriaa? Mitä tapahtuu, jos opettaja ei hyväksy evoluutioteoriaa?

Eipä juuri mitään. Fiksu opettaja osaa seurata opetussuunnitelmaa. Työnsä ulkopuolella voidaan sitten kirjoitella vaikka mitä evoluutiosta. Kuten teki opettaja Vesa Kela. Hän kirjoitti kolumnin Pohjalainen lehteen. Koululaisten onneksi hän ei opeta biologiaa. Nyt seuraa kommentointiani tuosta kirjoituksesta.

Eräs kollegani totesi hiljattain, että hän uskoo evoluutioteoriaan, koska se on tiedettä. Luulen, että useampi ihminen pitää evoluutioteoriaa tieteellisesti todistettuna. Näin asia ei kuitenkaan ole.

Tuollaista väitettä todistamattomaksi jääneestä teoriasta on helppo levittää, sillä tarkalleen ottaen (ja joillekin yllättäen) Kela on teknisesti oikeassa. Se on vain sekoitus maallikon käyttämää selkokieltä, jossa ei oteta huomioon sitä miten hypoteesit ja teoriat nousevat, kaatuvat ja muuttuvat tutkimuksen myötä. Tieteellistä teoriaa ei niinkään todisteta oikeaksi, vaan sitä yritetään kumota mahdollisimman monella eri tavalla. Mitä useammin teoriaa jää pystyyn kumoamisyritysten jälkeen, sitä varmemmalla äänenpainolla tutkija uskaltaa puhua siitä ääneen tieteellisenä teoriana.

 Kela käyttää tekstissään tätä yksinkertaistettua versiota tieteellisen teorian todistamisesta.

New Scientist -tiedelehti kirjoitti vuonna 2008 Richard Lenskin kolibakteerikokeesta, jossa havaittiin kyseisen bakteerin kyky käyttää sitruunahappoa ravintona hapellisissa olosuhteissa. Lehti aloitti artikkelin toteamalla että ensimmäistä kertaa evoluutio tapahtuu aivan silmiemme alla, kyseessä on merkittävä evoluutioinnovaatio. 

Koskaan aikaisemmin ei oltu pystytty tarkkailemaan ja jäljittämään mutaatioiden eri vaiheita. Siinä mielessä Lenskin koe oli erittäin mullistava. Kolibakteerien viljelystä otettiin aina taltiin pakkaseen näyte jokaisesta sukupolvesta. Näin pystyttiin kirjaimellisesti kelaamaan taaksepäin geenien muutoksia. Ja näin löydettiin ne vaiheet joilla tuo sitruunahapon käyttö ravintona ilmaantui bakteereihin. Ja mikä tärkeintä, tuo Lenskin käyttämissä populaatioissa ilmaantunut kyky käyttää sitruunahappoa eroaa kaikista luonnossa havaituista geeneistä, joilla bakteerit tekevät samaa. Tästä tapahtumasta kirjoitettiin paljon tiedeuutisia. Olisi kuitenkin pahinta epätietoisuutta ja virheellisyyden toitottamista väittää, että ennen Lenskin  koetta evoluutioon olisi uskottu vuosikymmeniä ilman kokeellisia todisteita.

Kela jatkaa.

Evoluutioon olisi siis toisin sanoen uskottu vuosikymmeniä ilman kokeellisia todisteita.

Ei. Väärin. Bullshit. Evoluutioteorian asettamia ennustuksia siitä mitä meidän pitäisi löytää luonnosta on testattu vaikka kuinka monta kertaa. Mutta Kela tarkoittaakin aivan tietynlaista koejärjestelyä, jonka hän hyväksyy todisteena teorialle.

Lenskin koetta tulkittiin siten, että bakteeriin muuttuminen sitruunahappoa hyödyntäväksi hapellisissa olosuhteissa on todiste makroevoluutiosta.

Ottaen huomioon miten mahtavasti kreationistit aina muovaavat ja vaihtavat makroevoluution määritelmiään, niin totean yksinkertaistettuna vain, että Lenskin koe osoitti miten geneettinen informaatio muuttuu eliötä hyödyntävällä tavalla. Selaamalla läpi eri sukupolvien perimää havaittiin, että bakteerisolussa toimivan sitraatin kuljetusproteiinin geenin duplikaatio ja uudelleensijoitus tuotti kyvyn käyttää sitraattia ravintona myös anaerobisessa ympäristössä. Aineenvaihduntapolkuja muutettiin ja kytkettiin päälle ilman suoraa älyn ohjausta.

Tätä kyseistä tapaa käyttää ravintona sitraattia kuvaillaan lyhesti Cit+ fenotyyppien nimellä. Eikä Lenskin koe edes ole ainoa tapaus, jossa on havaittu sellaisen ilmaantumista. Hieman hassusti joskus kreationistit käyttävät sitä perusteluna sille, ettei Lenskin kokeessa havaittu mitään hienoa. Toisissa tapauksissa se Cit+ on ilmantunut nopeammin, sillä niissä käytettiin vahvempia valintapaineita (ja kuten me kaikki muistamme IDeisti William Dembskin sanoneen: keinotekoinen valinta on älykästä suunnittelua). Lenskin kokeessa bakteerien annettiin mennä omia polkujaan. Tiedän etukäteen miten kreationistit liukertelevat tästä karkuun sanomalla, että bakteerit pysyivät bakteereina joten makroevoluutiota ei tapahtunut.

Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola on todennut, että kolibakteerilla on ollut ja on mekanismi, joka hapettomissa oloissa siirtää hapon soluseinämän läpi.

Masa on aivan oikeassa. Hän viittaa varmasti Michael "palautumattoman monimutkaisuus" Behen kirjoittamiin vastalauseisiin Lenskille, mutta jättää mainitsematta olennaisen. Villinä ja vapaina riehuvissa kolibakteereissa on kyllä Cit+ fenotyyppejä. Ja Cit+:n geeneistä niistä löytyy variaatioita. Ja tämä laboratoriossa ilmaantunut on näillä näkymin aivan uusi variaatio, jota ei ollut geeneissä bakteerikantojen lähtöviivalla koetta aloittaessa. Eikä se ilmaantunut kertapieraisulla yhdellä mutaatiolla. Vaan asteittain jopa tuhansien sukupolvien aikavälillä. Muutokset kasaantuivat päällekkäin. Näitä muutoksia pystytään havaitsemaan suoraan perimästä. Voisin jopa tarkoituksella ilkikurisesti väittää, että niistä muodostui täsmennettyä monimutkaista informaatioa. Jolloin siitä laskettavat todennäköisyydet (joita kreationistit niin mielellään aina laskevat ja sitten julistavat mahdottomaksi tapahtumaksi) ovat oikeasti tähtitieteellisen epätodennäköisiä. Mutta kuitenkin niitä tapahtuu.

Kun bakteerin rakenteessa tapahtuu sopiva mutaatio, mikroevoluutio, se muuttuu happoa hyödyntäväksi myös hapellisissa olosuhteissa. Mutta mitään uutta mekanismia tai ominaisuutta ei kokeessa syntynyt.

Käytän evo vs kreationismi sodista tuttua sanontaa, jotta Kelan ja kumppanien virhe tulee paremmin esiin. Tämä on tietystä vinkkelistä sama tilanne kuin väittäisi, että tornadon luodessa kaatopaikalla romuista auton ei mitään mullistavaa oikeasti tapahtunut, koska autoja on olemassa myös kaatopaikan ulkopuolella.

Lenskin kokeessa näkyy ja tuntuu evoluutioteorian akilleen kantapää, informaation olemassaolo, sen vaikutus ja kehittymissuunta. Informaatio on järjestystä, johon voidaan liittää jokin tulkinta.

Oh boy, taas mennään informaation määritelmän pahoinpitelyyn. Popcornit ja kipulääkkeet valmiiksi.

Informaatio-sanan alkuperä on latinan sanassa informare (in + formare), tarkoittaen muotoon panemista. Miten kaaoksesta voi syntyä järjellistä tai järjestystä? Myös arkiymmärryksen valossa tuntuu käsittämättömältä, miten yksinkertaisesta rakenteesta voi syntyä monimutkaisempaa?

Outoja kysymyksiä. Järjestystä ja monimutkaisuutta ilmestyy jatkuvasti luonnossa. Esim. tähti on monimutkainen ja monivaiheisen kehityksen tulos, mutta sen ilmestymiseen ei vaadita älyn suoraa ohjausta. Voimme havaita tähtien syntymisen eri vaiheet kaasupilvien sisällä. Tähden syntymiseen ja kehitykseen tarvitaan vain aikaa, materiaa ja painovoimaa. Väittääkö Kela, että tähti on yksinkertainen rakenne? Tuskin väittää ääneen, koska hän tietää miten pahasti kirjoitti itsensä pussin pohjalle ja ompeli pussin suun kiinni sekä vieri pussissa metsään.


Tom Stonier (biologi ja informaatiotieteilijä) on asemoinut informaation kolmanneksi maailmankaikkeuden peruselementiksi aineen ja energian rinnalle. Järjestelmä, joka sisältää energiaa, kykenee tekemään työtä.

Kyllä. Ei mikään ongelma tai este evoluutiolle.

Vastaavasti järjestelmä, joka sisältää informaatiota saa järjestelmän itsensä tai jonkin toisen järjestelmän tulemaan järjestyneeksi.
Stonierin mukaan eliöstön kehittyminen perustuu informaatiosysteemien evoluutioon, kaaoksesta järjestykseen tai kohti yhä kehittyneempiä rakenteita.
 Kyllä. Hienoja ajatuksia. Ei vieläkään este evoluutiolle.

Stonier rinnastaa energian ja informaation. Termodynamiikan toinen laki tunnetaan entropian lakina. Luonnon tapahtumat vievät kohti suurempaa epäjärjestystä. Kehitys kulkee siis juuri päinvastaiseen suuntaan kuin evoluutioteoria ennustaa.

*viheltää pilliin* Vetoan derpodynamiikan toiseen lakiin.


Stonier ei ole kyennyt selittämään, miten informaation evoluutio voisi toimia entropian lain vastaisesti.

Onneksi evoluution kannalta meidän tarvitsee vain muistaa, ettei elämän perimä ole suljettu systeemi, joten termodynamiikan toinen laki ei koske sitä. Geenit eivät ole suljetussa järjestelmässä, joten entropia voi vähentyä perimässä.

Evolutionisteilla on teoriassaan kaksinkertainen ongelma. Sen lisäksi, että heidän on vaikea selittää informaation ilmestyminen perimään, heidän on lisäksi yritettävä selittää, miten informaatio pysyisi perimässä.

 Olisi ollut upeaa, jos Kela olisi laittanut kirjoitukseensa jonkinlaisen evoluution kannalta relevantin informaation määritelmän. Sellaisen irti repiminen kreationistit piilopaikasta on aina valtava taisto. Ehkä sellainen ilmestyy jossain toisessa Kelan näppäimistönäpyttelemässä tekstissä.

 Lopetan iloisin mielin. Nimittäin siitä, että kreationistien rivisotilaat ovat vihdoinkin poimineet arsenaaliinsa nuo Lenskin kokeeseen perustuvat vastalauseet.

7.11.17

Pakistan ja jumalanpilkka, osa: Aivan liian monta

Pakistanin ahkera työ jumalolennon voimattomuuden ja heikkouden todistamisessa jatkuu. Tarkoitan tietenkin maan rankkaa taistelua jumalanpilkkaa vastaan. Se on selkein ja paras tapa todistaa, ettei jokin jumala ole kaikkivaltias ja tuhoutumaton. Pakistanin kansalaiset ovat olleet aloitekykyisiä jumalanpilkan rankaisijoita. Jumalanpilkasta syytettyjä ihmisiä on hakattu kuoliaaksi vihaisten väkijoukkojen voimalla. Jopa yliopistoissa asti.

Mutta mitä vihaiset väkijoukot voivat tehdä, jos vitsiä jumalolentoja vastaan heitetään internetissä? Siinä kohtaa kuvioihin astuvat viranomaiset. Eivät suitsimaan vihaisia väkijoukkoja, vaan jäljittämään ja pidättämään nettikirjoittelijoita. Kyberrikollisuuteen kuuluu tällä vuosituhannella nimittäin myös uskonnollisten tuntemusten loukkaaminen. Jotta tuollaisen rikkollisuuden jäljittäminen sujuu mahdollisimman jouhevasti perusti Pakistan sitä varten oman ryhmän viestintäviraston sisään. Ryhmä tarkkailee sosiaalista mediaa, blogeja ja verkkosivujen kommentteja. Jumalaton meno laitetaan ripeästi kuriin.

Aikaisemmin tänä vuonna viestintävirasto muistutti miljoonille kännykänkäyttäjille tekstiviestillä, ettei ole laillista tuottaa ja jakaa jumalanpilkkaa sisältävää digitaalista materiaalia. Tekstiviestiä kannatti lukea ajatuksen kanssa sillä tuomioina jaetaan elinikäistä linnassa virumista tai lyhyempää tuomiota, eli kuolemantuomiota.

Tyypillisesti ihmisoikeuksista välittävät järjestöt ovat jälleen valitustuulella. He pelkäävät hallinnon käyttävän televalvontaa hallitusta kritisoivien ihmisten vangitsemiseen. Ei ole tarpeita etsiä todisteita maanpetoksesta, kun väkeä saadaan vankilaan mahdollisesti jotain maan uskonnollista papparaista ehkä loukkaavalla tavalla kommentoimalla.  Pakistanissa elävät vähemmistöt ja kriittiset toimittajat ovat aikaisemmin joutuneet hallinnon tähtäimeen. Nettitarkkailun lisääntyessä heidän alistamisena muuttuu entistä helpommaksi.

Jumalanpilkkalain nettivalvontaa puolustava hallituspuolue Pakistan Muslim League muistuttaa, että poliisit lähetetään noutamaan rienaavia nettikirjoittelijoita vasta tiukan tutkinnan jälkeen. Joten viattomat eivät joudu ongelmiin jakamistaan valokuvista. Lähes aina. Pakistanilaiset ovat onnistuneet lavastamaan viattomia ihmisiä mukamas Koraanien polttamisesta muusta loukkaavasta käytöksestä. Syynä tällaiseen käytökseen on ollut mm. naapuruston riita tai velkojen selvittelyn epäonnistuminen.

Onneksi internetissä ihmiset osaavat käyttäytyä eikä henkilöiden välisiä riitoja tapahdu.

6.11.17

Ghostwatch ja pala televisiohistoriaa

Kummitustarina ovat kiehtoneet ihmisiä ikuisuuksien verran. Niitä kerrottiin nuotiotulen äärellä, kirjeissä, kirjoissa ja musiikissa. Urbaanit kauhutarinat leviävät digitaalisina tekstiseiniä keskustelupalstoilla. Eräässä vaiheessa lähimenneisyydessä aavetarinoiden kerronta rantautui televisioon. Silloin ihmisillä oli vielä totuttelua uuden kuvaukset ja näennäisesti aitona esitettyjen juttujen kanssa.

BBC News muistelee mitä tapahtui kun Ghostwatch sai ensi-iltansa Britannian ruuduissa. Vuoden 1992 Halloween-iltana 11 miljoonalle katsojilla näytettiin suorana kummitusten metsästystä. Silloin se oli lähes mullistavaa viihdettä, sillä Ghost Hunters ja muut vastaavat reality televisio-ohjelmat olivat vasta tulevaisuuden haamuja. Ohjelma alkoi klo 21:25.

Ghostwatch kertoi Northoltin lähiössä sijaitsevasta talosta. Se oli Englannin riivatuin talo!  Valvontakamerat ja muut teknologiat onnistuivat taltioimaan oikeaa todistusaineistoa yliluonnollisesta. Talossa asunut perhe oli mennyt jo sekaisin siitä kuinka monta poltergeistin rikkomaa teekuppia heillä oli. Lamput räjähtelevät ja oudot paikat kolisevat yllättäen.

Studiojuontajaksi valittiin luotettavuuden kasvona tunnettu Michael Parkinson. Kameroissa hyödynnettiin modernien kummitusohjelmien vakiokalustetta eli lämpökameraa. Ohjelmassa esiteltiin monipuolista kalustoa, jolla aaveita yritettiin havaita. Talon äänet taltioidaan, lämpötilanvaihtelut näkyvät käyrinä tietokoneruudulla

Katsojia kehotettiin soittamaan omista kummituskokemuksistaan studioon, siihen samaan puhelinnumeroon jota käytettiin muissa BBC:n ajankohtaisohjelmissa. Studiossa käytetään myös high tech kamaa, kun he piirtävät valokynällä televisioruutuun kohtia joissa katsoja kertovat nähneensä jotain epäilyttävää.

Sitten kameraryhmä aloittaa aavetalon tarkastelun. Siellä asustava perhe kertoo kokemuksistaan. Juontajalle näytetään millaisia piirustuksia tyttäret ovat piirtäneet näkemästään kummituksesta.

Ohjelmassa näytetään myös taltiointia siitä miten perheen tyttäret olivat testattavana laboratoriossa. Studiossa soitettiin myös talossa nauhoitettu ääninauha aave puhuu perheelle eläimellisillä äänillä. Parkinson selaa läpi myös talosta tuotuja rikkinisiä astioita, jotka olivat menneet rikki näkymättömän voiman toimesta. Haastatellaan jopa skeptikkoa, joka laukoo ylimielisiä sanoja koko hommasta.

Sitten tyttäret laitetaan nukkumaan. Heille sanotaan, ettei ole mitään pelättävää. Ohjelma jatkuu. Kameraryhmän johtaja kommentoi, että talossa on aika kylmä. Mutta sellaistahan se on halvassa talossa, hän toteaa.

Paranormaalit tapahtumat lähtevät eskaloitumaan. Outoja jälkiä ilmestyy mattoon. Töminää alkaa kuulumaan oudoista paikoista. Mutta mitä ihmettä? Valvontakamera paljastaa tömistelijän olevan yksi perheen tytöistä! KAIKKI PALJASTUI HUIJAUKSEKSI! Kuukausien tutkimus ei kertonut mitään aaveista, vaan jekkuilevasta tytöstä. Mahtoi aavefaneja masentaa.

Studiossa jatketaan hieman pettynein mielin. Kuitenkin kameroiden pyöriminen jatkuu. Lapset taas nukkumassa huoneessaan. Sieltä kuuluu yllättäen kissojen naukumista. Kameraryhmä ryntää paikalle. Yhden tytön kasvot ovat täynnä raapimisen jälkiä. Hän näyttää halvaantuneelta. Ehkä tyttö teki sen itselleen? Talossa on entistä kylmempää.

Mikrofoneihin taltioituu korkeaa vinkumista. Yllättäen alkavat töminän äänet ovat niin vahvoja, etteivät ne voi olla tytön tekemiä. Esineet heiluvat olohuoneen seinillä. Tytön suusta kuuluu outoa puhetta pelottavalla äänellä. Valot vilkkuvat. Ja sammuvat. Kissojen äänet palaavat.

Lopulta kamerat sammuvat talosta. Kadulla ulkopuolella päivystävä vitsiä heittävä juontaja toteaa kaiken näyttävän rauhalliselta. Sekalaista suoran lähetyksen menoa. Studiossa yritetään saada yhteyttä taloon. Yksi kamera palaa lähetykseen ja siinä nähdään kameraryhmän ja perheen istuskelevan kaikessa rauhassa olohuoneessa. Kaikki hyvin. Kunnes studiossa päivystävä asiantuntija huomaa, että suorassa lähetyksessä näytettävä kuva ei ole aitoa. Olohuoneen seinällä on vieläkin kuva, joka putosi aikaisemmin palasiksi.

Sitten kuva vaihtuu takaisin talon ulkopuolelle, jonne on saapunut ambulanssi ja poliisiautoja kurvaa lisää paikalle. Myrskytuuli ujeltaa. Jopa studiossa alkaa tapahtua kummia. Talon sisällä kameraryhmän johtaja puhuu jollekin rappusten alla olevan avatun oven läpi. Hän menee sisälle pimeyteen.

Ghostwatch lähetys päättyi kesken.

Tietenkin se oli vain viihdettä ja näyteltyä kauhua. Kaikki oli lähtöisin kauhukirjailija Stephen Volkin synkästä ajatusmaailmasta. Alkuperäisenä ideana oli tehdä kuusi jaksoa draamasarjaa aaveista. Tuottaja halusi paremman tuoton sijoitukselleen, joten sen sijaan kuvattiin yksi 90 minuutin pituinen aavetarina. Volk keksi tehdä tarinasta näytellyn version aidosta aavemetsästyksestä. He teeskentelisivät lähetyksen olevan suora. Ghostwatchin taltiointi oli kuitenkin tehty videokameralla, jotta ohjelma näyttäisi ns. aidommalta kuin kunnon studiokameralla kuvattu esitys. Studioon tulleet puhelut olivat tietenkin myös näyteltyjä.

Projektin tekemisen pointtina oli tehdä jotain uutta. Yleisöä haluttiin viihdyttää ja peloitella.  Etukäteen ohjelmasta oltiin tehty mainoksia ja esittelyjä, joissa sen mainittiin olevan draamaa eikä todellisuutta. Kaikki katsojat eivät kuitenkaan olleet tietoisia siitä. BBC sai ennätysmäärän valituksia. Lapset olivat traumatisoituneita näkemästään. Useat olivat pettyneitä siitä, että BBC:n luotettavuus kärsi kolauksen ohjelman tekaistun taustan takia. Heidän mielestään Ghostwatchin kaltaista viihdeohjelmaa ei olisi saanut esittää vakavuuden kulissilla. Kanavan luotettavuus oli kadonnut.

Stephen Volk muistelee ohjelman saamaa erikoisempaa palautetta. Kolme naista lähti synnytykseen, koska näkivät liian jännittäviä juttuja. Yksi pastori soitti kertoakseen, että vaikka ohjelma oli viihdettä (kuten pastorin ystävät olivat hänelle vakuuttaneet), niin Ghostwatch oli kuitenkin vapauttanut demonisia voimia maailmaan.

Ghostwatch on hyvä muistutus siitä, ettei kummitusohjelmia kannata ottaa ihan täysin todesta. Vielä 90-luvulla se oli jotain mullistavaa katsojien reaktioiden perusteella. Nykyään sellaisen esittäminen ei herättäisi juuri mitään mielenkiintoa. Elokuvat ja televisio-ohjelmat ovat olleet pullollaan kummitusten metsästystä. Viraalivideoissa pyörii milloin mitäkin, mitä ei voi enää erottaa hyvällä kuvaeditointiohjelmalla tehdystä feikistä.




3.11.17

IDeistiä vainotaan, VIHDOINKIN!

Expelled-elokuvan vaikutus maailmaan jäi pieneksi. Se esitteli älykkään suunnitelman kannattajien sanomaa. Mikä tarkoitti sitä, että valitettiin vainosta ja tieteen vallankumousta tekevien tutkijoiden sensuroimisesta. Paskapuhettahan se oli, sillä Expelled-elokuvassa mainitut esimerkit eivät pitäneet paikkaansa. Tutkijoita ei erotettu minkään älykkään suunnitelman kannattamisen takia. Todellisuus osoittu väkevää huumorintajua muutama vuosi myöhemmin. Expelled-elokuvan käsikirjoittaja Kevin Miller sai nimittäin häädön evankelisesta Trinity Western yliopistosta Kanadassa, koska ei uskonut oikealla tavalla uskonnollisiin asioihin. Eli oikea esimerkki IDeistin expellauksesta, mutta väärällä tavalla IDeistien narratiivin kannalta.

Usean vuoden ajan IDeistit etsivät aitoa tapausta, jolla uhriutua ja osoittaa pahan darwinismin tyrannia.

Pikakelaus tähän päivään.

Älykäs suunnitelma palaa blogien otsikoihin, kun saksalainen paleontologi Günter Bechly joutui karmean vainon ja sensuurin uhriksi. Miten tämä sudenkorentojen fossiilien keräilijä kärsii darwinistien sortokoneistosta? Discovery Instituten blogi Evolution News & Science kertoo yksityiskohdista. Hänen englanninkielinen wikipedia-artikkelinsa poistettiin! Näennäisenä perusteluna poistolla tarjottiin sitä, ettei Bechly ole tarpeeksi huomattava hahmo paleontologiassa. Ei tarpeeksi siteerattua tutkimusta, vaikka nimi näkyykin useasti googlatessa. Toisaalta professorin nimi näkyy enemmän valokuvien omistajana, jotka liittyvät paleontologin työssä otettuihin valokuviin fossiileista.

Poistetusta artikkelista käytiin keskustelua Wikipedian sisällä. Myös Bechly osallistuu kädenvääntöön. Poistoa puolletaan luotettavien lähteiden riittämättömyydellä, mutta toisaalta paleontologista löytyy useampi uutisartikkeli ja tiedeuutinen. Varsinkin saksankielisistä uutisista. Mutta toisaalta ne ovat pääasiassa Bechlyn ja IDeistien tuottamaa materiaalia, joka on ristiriidassa riippumattomuutta korostavan Wikipedian säännön kanssa.

Varsinaiseksi poiston syyksi näyttäisi lopulta ponnahtavan Bechlyn kokema ajatusmaailman muutos älykkään suunnitelman suuntaan. Poistoa alettiin perustelemaan vasta sen jälkeen, kun hän oli liittynyt Discovery Instituten jäseneksi. Discovery Institute on maailman paras (eli ainoa) IDeistien ajatushautomo, jolla on säännöllistä aktiviteettia.

Onneksi professorin vaikutus internetin sisältöön ei rajoitu pelkästään yhteen wikipedia-artikkeliin. Bechlyllä on Fossils VS Darwin kotisivu, jossa hän kertoo evoluution ongelmista ja ID-hypoteesin sisällöstä. Samoin kuvaillaan erittäin selkeästi miehen ajatusmaailman päälinjaukset:

 I am a Roman Catholic Christian and strongly oppose atheism, materialism, naturalism, and scientism. I have not become a Christian in spite of being a scientist but because of it. My conversion was based on a critical evaluation of empirical data and philosophical arguments, following the evidence wherever it leads. I  am skeptical of the Neodarwinian theory of macroevolution and support Intelligent Design theory for purely scientific reasons.
Bechlyn pitää ID-hypoteesia jopa sellaisena kehyksenä jonka sisällä voisi tehdä tutkimustyötä! Ehkä hän on ensimmäinen IDeisti, joka uskaltaa ja osaa hyödyntää IDeistien kehittämiä älysignaalien etsimiskeinoja biologiassa. Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla miten Bechlyn lisää älykkään suunnitelman tasoa akatemiassa. Toivottavasti hänelle tehdään uusi wikipedia-sivu, jossa käydään läpi uusia fossiileihin perustuvia argumentteja evoluutiota vastaan.

Toivottavasti Wikipedian käytäntöjä tarkemmin tuntevat osaavat kertoa kommenteissa oliko tuo artikkelin poisto perusteltua vai ei.

31.10.17

Katselusuositus: Yksi meistä

Uskonnollinen yhteisö modernin miljoonakaupungin sisällä. Eristäytyneet uskovaiset varjelevat itseään ja lapsiaan sekulaarin maailman vaaroilta, kuten internetiltä ja maallistuneilta kirjoilta, sekä ihonvärisiltä sukkahousuilta. Naisten elämä ja elämän tarkoitus rajataan tarkasti. Päät on peitettävä julkisilla paikoilla. Lapset kasvatetaan tietenkin yhteisön sisällä. Lastenkirjoista peitetään tussilla tyttöjen ja naisten kasvot. Samoin miehet noudattavat uskonnollisten säännösten pykäliä, joilla määritellään hiusten pituudet, naaman karvoitus ja vaatetus. Koteihin jaetaan ohjevihko. Se sisältää yksityiskohtaiset määräykset siitä miten yhteisössä asutaan. Luonnollisesti se tarkoittaa ettei koteihin asenneta modeemeja, ellei se ole täysin välttämätöntä aviomiehen työssä.

Näistä kertoo Netflixissä pyörivä uusi dokumenttielokuva Yksi meistä. Tekijöinä lähes sama tiimi joka teki Jesus Camp dokumentin. Ohjaajina jälleen Heidi Ewing ja Rachel Grady. Yksi meistä kertoo kolmen ex-ortodoksijuutalaisen tarinan. Tai ainakin heidän elämänsä vaiheita usean vuoden ajan yhteisöstä lähtemisen jälkeen. He varttuivat hasidilaisten juutalaisten parissa. Dokumentissa päästetään ääneen elämänsä hylänneet ihmiset: teinipoika Ari, vuosia sitten yhteisöstä lähteänyt Luzer ja avioeronsa kanssa taisteleva Etty. Heidän tarinansa vetää vakavaksi.

 Aivan liian usein hasidiyhteisölle selkänsä kääntäminen tarkoittaa lähes olemattomiin rajattuja vaihtoehtoja entisen elämän jälkeen. Perhe ja ystävät jäävät hasidiyhteisöön. Yhteisön kouluissa ei myöskään opita elämään muun maailman mukana. Koulutuksella ei saa hanttihommia isompia hommia, joten ex-juutalaiset joutuvat turvautumaan avustuksiin tai laittomuuksiin. Huumeiden käyttö on myös yleistä. Ahdistus ja masennus painavat mieltä.

Yhteiskunnasta eristäytyminen tehdään mahdollismman monella tasolla. Yhteisön ulkopuolinen maailma on huono paikka elää, sillä siellä ei noudateta Jumalan asettamia ohjeita. Brooklyn lähiöihin on muodostunut alue, jossa palo- ja poliisiautot sekä keltaiset koulubussit ovat hasidilaisia varten perustettujen yksityisten ja vapaaehtoisjärjestöjen ylläpitämiä. Päältä päin ei välttämättä huomaa mitään eroa näissä palveluissa, mutta niissä toimivat henkilöt ovat vaatimusten mukaisesti syvästi uskonnollisia. Samoin perheriitojen pahentuessa avioeroksi asti ovat hasidien lakimiehet valmiina puolustamaan yhteisöön jäävää puolisoa. Lapset halutaan ehdottomasti jäämään uskonnolliseen elämään. Lapset eivät nimittäin kuulu vanhemmilleen vaan yhteisölle. Lapset korvaavat ne juutalaiset sielut, jotka menetettiin holokaustissa. Siksi heitä ei saa altistaa sekulaareille ajatuksille.

Yksi meistä on kylmäävä katselukokemus, mutta samalla osoitus siitä miten ihmisillä voi aina olla kaipuuta ajatuksen vapauteen ja omaan elämään. Silloin tiukat yhteisölliset rajoitukset päätyvät vahingoittamaan ihmisiä, vaikka säännöillä oli alunperin tarkoitus suojella heitä.

Hei me manataan, nyt myös englanniksi

Katolisen kirkon kouluttamat manaajat ovat yhä aktiivinen ammattikunta. Mikä on hieman kulmakarvaa käyristyttävä uutinen tällä vuosituhannella. Mutta uuden aikakauden uudet tarpeet muokkavat myös tuon perinteitä kunnioittavan pirukarkotusprikaatin käytäntöjä.

Nimittäin nyt erikoiskoulutetut papit eivät ole kielimuurin rajaamia. Latinaksi liruteltu sanoitus voi kuulostaa hienolta, mutta nykyisin ihmiset eivät ehkä enää osaa arvostaa sitä. Yhdysvalloissa katolisen kirkon piispoille jaettiin ensimmäistä kertaa manausten rituaalikirja englannin kieleksi käännettynä. Satoja vuosia käytössä ollut teksti on nyt siis tulossa paholaisten korviin myös englanniksi puhuttuna. Näin helpotetaan riivatuiksi epäiltyjen ohjaamista manausten kohteeksi. Enää riivausta suorittavan papin ei tarvitse hallita muinaista kieltä niin suurella taidolla. Hän pystyy keskittymään rukouksiin ja rituaaliin ilman pelkoa oikean kieliopin unohtamisesta. Romani ite domum, kuten muinaiset juutalaiset sanoivat.

Ehkä joskus Suomessa tullaan kuulemaan manauksia, joissa pappi sanoo: "Nyt helvettiin sieltä, Saatana!" Manausta suorittaneet kommentoivat englanniksi käännetyn puheen hyötyjä. Kun ihminen ymmärtää mitä hänen sisällä asustavalle demonille puhutaan, niin hän saa jonkinlaista varmuutta ja turvallisuuden tunnetta. Rukouksien tunnistaminen auttaa riivattua rauhoittumaan.

Sitten hieman täydentävää tietoa manauksen hienouksista.

Catholic News Agency haastatteli huipputason manaajaa. Meksikolainen Francisco Lopez Sedano on 80-vuotias pappi, joka on suorittanut n. 6000 manausta. Siksi hänellä on ensikäden tietoa suuren vastustajan metkuista. Isä Sedano muistuttaa, että paholainen on henkilö eikä mikään epämääräinen voima. Näin kertoo myös Raamattu, jossa Jeesus rupatteli paholaisen kanssa autiomaassa.

Paholainen haluaa ennen kaikkea erottaa ihmiset Jumalasta. Pelottelemalla ja uhkailemalla. Väittäisin, että tuossa isä Sedano lähes loukkaa paholaista, jos hän väittää paholaisen alentuvan noin yksinkertaisiin ja brutaaleihin keinoihin. Tehokkaampia keinoja löytyy. Sedano on myös tietoinen Saatanan vähemmän näyttävistä metkuista:

“He brings us laziness, fatigue, sleepiness, distrust, desperation, hate; everything negative.”

Suomeksi sanottuna hän kuvailee sosiaalista mediaa. Internet on ollut erittäin tehokas keino harhauttaa kasvavat nuoret pois Jumalan seuraamisesta.

Sedano sanoo myös, että heidän työnsä olisi täysin tarpeetonta, jos ihmiset eivät suostuisi päästämään paholaistan päänsä sisään. Piru livahtaa sisään, jos mieli on liian avoin. Tämän takia Jumala kieltää taikuuden, noituuden, astrologian, loitsut ja muut ei-raamatulliset yliluonnolliset temput.

Riivatuista ihmisistä jaetaan myös kokemuksia. Nuorille pojille ilmestyy kymmenen miehen voimat. Riivatut jopa kiipeävät pitkin seiniä. Jotkut lentävät. Lentolupakirjalla vai ilman, sitä ei kerrota.

Riivatuksi tulemisen oireista varoitetaan. Valtavat selkäkivut joihin lääkäri ei löydä aiheuttajaa voivat olla merkki kehoon asettuvasta paholaisesta. Saatanan aiheuttamat vammat ovat lääketieteen ulottumattomissa. Sedano mainitsee mm. sitkeästi jatkuvan ripulin tai silmäkivun olevan pappia huolestuttavista merkeistä.

24.10.17

Hämärää peliä IARC:issa ja Glyfosaatin selkään puukottamista

Lakimiesten rahoja, eturistiriitoja sekä niiden salailua. Tutkimusten deletointia jotta tulokset vääristyvät raporteissa tiettyyn suuntaan. Kuin toistoa ex-lääkäri Andrew Wakefieldin huijauksista oman rokotteensa myynnin parantamiseksi. Tätä ja paljon muuta on tarjolla, kun syöksymme glyfosaatin säätelyn jännittävään maailmaan.

Euroopan kemikaalivirasto Echa on pitänyt glyfosaatin "ei syöpää aiheuttavien" aineiden joukossa. Samaa mieltä ovat useiden valtioiden viranomaiset. Aine on ollut käytössä jo nelisenkymmentä vuotta, joten siitä on kertynyt useita tutkimuksia. Kansainvälinen syöpätutkimusjärjestö IARC (YK:n ja WHO:n alaisuudessa toimiva) on kuitenkin glyfosaatista kertovan raporttinsa perusteella eri mieltä Echan ja kumppaneiden kanssa. Se luetteli glyfosaatin "todennäköisesti ihmiselle syöpävaaralliseksi" aineeksi vuonna 2015 julkaistussa raportissaan. Samaan kategoriaan kuuluvat mm. punainen liha ja vuorotyö.

Jos et vielä nukahtanut lukiessasi tuota, niin käydään yhdessä läpi sitä mitä Reuters uutispalvelun väki kertoo heille vuotaneista papereista.

Ranskassa sijaitseva IARC pääsi tarinan keskiöön vuodon ansiosta. Kun IARC:n arvio syöpävaarallisuudesta pääsi uutisiin, niin useat RoundUp-rikkamyrkkyä käyttäneet väittivät sen käytön aiheuttaneen heidän sairautensa. Oikeudenkäyntien lopputulos voi siirtää useita miljoonia dollareita korvauksina. Siksi IARC:n raportti on haitallisuuden perustelujen keskiössä. Glyfosaatin vaarallisuudesta puhuvat tahot ovat suurennuslasin alla. IARC:in sisällä kun on näillä näkymin tapahtunut erittäin epäselvää tieteellisten tutkimustulosten pyyhekumittamista.

Raporttiin kerättiin useiden tutkijaryhmien tuottamia tuloksia. Mutta lopulliseen versioon ei päästetty niitä tuloksia, joiden mukaan glyfosaatin ei havaittu aiheuttavan syöpää. Nimenomaan eläinkokeiden perusteella julistetiin glyfosaatti mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Ja juuri siellä on poistettu eniten tutkimuksia, joissa saatiin negatiiviset tulokset karsinogeenisyydelle. Useiden tutkijoiden johtopäätökset poistettiin lopullisesta versiosta. Juuri niiden tutkijoiden jotka kirjoittivat, ettei glyfosaatti aiheuta syöpää. Yhdessä kohtaa poistetun tutkimuksen tilalle vaihdettiin tuore tilastollinen analyysi, joka käytännössä käänsi alkuperäisen tutkimuksen havainnot. Yhdysvaltojen ympäristöviraston tilaaman eläinkokeen tutkimuksen tulos glyfosaatin haitattomuudesta oli luonnoksissa, mutta poistettiin lopullisesta raportista. Ja niin edelleen.

Reuters löysi kymmenen muutosta luonnosten ja viimeisen raportin väliltä. Jokaisessa negatiivinen tulos poistettiin. Tilalle laitettiin neutraali kommentti ja positiviinen väite haitallisuudesta.

Eikä eri luonnosten muutosten perusteluja löydy mistään. Reuters otti yhteyttä IARC:in raportin johtoryhmään. Eikä heiltä irronnut vastauksia. IARC vetosi luottamukselliseen tietoon. Raporttia kirjoittaneet ja siihen tutkimustietoa keränneet olivat allekirjoittaneet sopimuksen, joka kielsi heitä kommentoimasta työtä ulkopuolisille. Reuters kyseli usealta eri taholta tietäisikö kukaan miksi noita muutoksia tehtiin. Vastauksien - tai niiden puuttumisten - perusteella kukaan ei näyttäisi tietävän kuka teki muutokset. Muut vastaavia arvioita tekevät virastot eivät salaile samalla tavalla perustelujaan. Esim. Euroopan ruokaturvallisuudesta vastaavan EFSA:n päätöksen ja niihin päätymiset ovat luettavissa viraston kotisivulta.

Väittäisin melko medium suurella varmuudella, että IARC:n sisällä on ideologinen glyfosaatin vastustaja. Sen takia tieteellisen tutkimuksen tulokset jäävät poliittisen pelin hampaisiin.

Risk-Monger käy läpi asiaan liittyviä epäselvyyksiä. On nimittäin käynyt niin, että näiden tutkimusten deletoinnin suosittelijalle on löytynyt hyvä ehdokas.

Christopher Portierin valaehtoinen todistus (n. 100 sivua) Monsantoon kohdistetun joukkokanteen seassa on mielenkiintoista luettavaa. Risk-Monger on ystävällisesti napsinut isosta pdf-tiedostosta relevanttien kohtien tekstejä. Portier oli IARC:in ulkopuolinen neuvonantaja, joka työskenteli glyfosaatin arvioinnin parissa. Kuin sattumalta hän oli myös:

Solminut joukkokanteen konsulttisopimuksen kahden Monsantoa vastaan taistelevan lakifirman kanssa samalla viikolla kun IARC:n raportti julkaistiin. Nämä firmat edustavat glyfosaatin aiheuttamien haittojen korvauksia hakevia ihmisiä.

Portier on tähän astisten tietojen perustella laskuttanut 160 000 dollarin suuruisen konsultointipalkkion. Oikeudenkäyntien jatkuessa luvassa on tietenkin lisää pätäkkää.

Sopimus sisältää kohtia joihin vetoamalla Portier voi jättää mainitsematta nämä yhteytensä IARC:in ja joukkokanteen välillä. Portier on myös julkisesti väittänyt, ettei hänelle ole maksettu mitään glyfosaattiin liittyvistä töistään.

Hän lupasi IARC:ille lähettämässään sähköpostiviestissä suojelevansa heidän mainettaan. Sekä tietenkin glyfosaatti-raportin johtopäätöstä. Sekä hoitavansa valvontavirastojen eriävät johtopäätökset glyfosaatin turvallisuudesta, kun he ilmoittavat olevansa eri mieltä IARC:in kanssa.

Samassa lausunnossa Portier myöntää, ettei hänelle ole ollut mitään kokemusta glyfosaatin parissa työskentelystä.

    Risk-Mongerin kirjoituksessa on laajemmat perustelut noille kohdille. Ja kirjoituksen kommenteissa puidaan lisää yksityiskohtia. Niin tai näin, glyfosaatin käytön rajoittamista ei näillä näkymin kannata perustella aineen karsinogeenisyydellä. Aineella voi olla muita haittavaikutuksia, mutta ne on perusteltava erikseen. Juuri siksi tuollainen lakimiesten rahoittama hämäräpeli ja tieteellisten tutkimustulosten anonyymi valikointi tekee hallaa teeman keskusteluille. Poliitikot tekevät lopulliset päätökset, mutta olisi ihan kiva, jos heidän päätöksensä perustuisivat tutkittuun tietoon turvallisuudesta.

    20.10.17

    JSN ja Päätös tietojen tarkistamisesta

    Julkisen sanan neuvosto julkaisi päätöksen 6646/SL/17. Kirjoitan siitä vain siksi, että aihe oli esillä blogissani.

    Se liittyy Iltalehden copy & paste journalismin tuottamaan Pastori yritti näyttää seurakunnalle miten Jeesus käveli vetten päällä - krokotiilit söivät uutiseen. Joka ei siis ollut uutinen vaan netissä kiertänyt huhu. Uutista kierrätettiin jopa brittilehdistön tunnetuilla sivuilla. Siksi se päätyi jopa Suomeen asti. Kaikkein nolointa on se miten helposti kuka tahansa olisi voinut tarkistaa uutisen paikkansa pitävyyden. Kaikki vähänkään tunnetut huuhaaväitteitä tarkistavat sivustot ja Twitter-tilit nostivat tämän esille. Jopa minä (oikeasti blogini faniyhteisö, rakastan teitä Pahislaiset! Pusi!) onnistuin siinä vertailemalla minkälaisia tuloksia Googlen haku tuottaa uutisen sisältämillä avainsanoilla.

    JSN:lle annetussa kantelussa on hyvä perustelu sille miksi krokotiilien syömäksi päätyvä pastori -satu on erityisen kökköä uutisointia.

    Kantelijan mukaan juttu oli perätön. ”Lisäksi se ruokkii ihmisissä käsitystä kristittyjen tyhmyydestä ja hyväuskoisuudesta eli pyrkii näin esittämään tietyn ihmisryhmän huonossa valossa.” Kantelijan mukaan jutun tehon voi todeta keskusteluosiosta, jossa moni katsoo jälleen kerran todistetun miten järjettömiä uskovat ovat. ”Alkuperäinen juttu voi sisällöstä päätellen olla tarkoitettukin mustamaalaamaan tiettyä kansanryhmää.”

    IL:n päätoimittaja vetoaa sadun leviämiseen useammassa muussa lehdessä.

    Päätoimittajan mukaan myös Iltalehti julkaisi aiheesta jutun 15.5. kansainvälisiin lähteisiin pohjautuen. Päätoimittajan mukaan Iltalehti ei pyrkinyt tarkastamaan jutun todenperäisyyttä alkuperäisistä lähteistä, vaan luotti edellä mainittuihin, perinteisiin laatumedioihin. ”Alkuperäisten lähteiden tarkastaminen olisi ollut hankalaa, koska väitetty tapahtumapaikka oli ollut Zimbabwessa.”

     Oikeasti julkaisupäivää edeltävänä päivänä kyseisen sadun leviämistä oli jo keritty netissä naureskelemaan. Snopes-sivuston artikkeli ilmestyi samana päivänä kuin IL:n juttu.

    Nykyään on täysin hyväksyttävää tarkistaa miten mitäkin uutista kommentoidaan netissä. Sieltä nimittäin löytyy säännöllisesti aktiivisia besserwissereitä, jotka mielellään korjaavat löytämiään uutisankkoja. Samoin kannattaa aina tarkistaa Snopes ja Doubtful News sivustot.

    19.10.17

    Salainen metsäni ja Fasilitoinnin testaaminen

    Yle näytti Dokumenttiprojekti: Salainen metsäni elokuvan. Se kertoo Lauri Katajaisen elämästä. Löysin vihdoista viimein aikaa tutustua siihen Areenassa. Rauhallinen ja melko surumielinen dokumentti on katsomisen arvoinen. Helsingin Sanomat kertoi siitä ihan asiallisin sanoin. Kommunikaatiossa käytettävää fasilitoitua kirjoittamista on kritisoitu useissa eri paikoissa. Suosittelen lukaisemaan mitä Skeptikko-lehti kertoi aiheesta. Dokumentissa sen käyttöä pidetään itsestäänselvänä. Ja ehkä se onkin sitä. Ruudulla vierii otteita Laurin kirjoituksista. Tulkkina ja avustajana kirjoituksille toimii Pirjo. Muiden kanssa Lauri ei pysty kunnolla kirjoittamaan.

    Mutta toimiiko fasilitointi Laurin ja Pirjon yhteistyössä?

    Sen kyseenalaistaminen itsessään on joillekin erittäin loukkaava ehdotus. Mutta sitä voisi tulkita myös kommunikaation parantamisen periaatteella. Mitä paremmin ymmärrämme miten Lauri kommunikoi, sitä monipuolisemman tavan viestinvälitykseen voimme ehkä keksiä.

    Fasilitoinnin toimivuutta pystytään testaamaan usealla tavalla. Testit ovat onneksi erittäin yksinkertainen periaatteiltaan. Ja helppo suorittaa kontrolloidusti.

    Laurille ja tulkille näytetään kuvilla muutaman esineen ja eläimen kuvat. Sitten Lauria pyydetään kirjoittamaan mitä hän näkin. Erittäin todennäköisesti fasilitointi tuottaa tässä tarkat kuvaukset. On siis testattu, että Lauri pystyy tuottamaan avustettuna luotettavaa tekstiä. Näin myös varmistetaan, ettei koehenkilö tunne itseään hylätyksi. Tai aleta jälkeenpäin vetoamaan erilaisiin tekosyihin siitä, ettei testi toimi.

    Seuraavaksi tulkki ja Lauri näkevät samassa huoneessa eri asioita. Heidän näkövinkkelinsä jaetaan sermillä. Laurin edessä esitetään kuvilla muutaman esineen ja eläimen kuvat. Tulkille näytetään yhtä monta kuvaa, mutta niissä on satunnaisesti täysin erilaisia esineitä ja eläimiä. Sitten pyydetään Lauria kirjoittamaan mitä hänelle näytettiin kuvissa.

    Dokumentissa näytettyjen tekstien perusteella Lauri hallitsee monitulkintaisten sanojen oikeaa käyttöä. Jopa niiden runollista käyttöä. Samoin metsässä hän tunnistaa eläimet ja kotona ruokatavarat. Ihan peruskamaa arkielämästä. Joten ruudulla näytettyjen asioiden ei tarvitse olla erikoisia termejä vaativia.

    Jos tulkin tuottama sarja esineistä ja eläimistä on sama kuin se sarja joka näytettiin Laurille, niin fasilitoitu kirjoittaminen toimii. Jos fasilitoitu kirjoittaminen tuottaa tässä tapauksessa listan esineistä ja eläimistä jotka näytettiin tulkille, niin tiedämme kuka on avustetun kirjoittamisen oikea kirjoittaja.

    Onko tällaista testiä tehty Laurin ja Pirjon kanssa?

    Ymmärtääkseni ei ole. Testin suorittaminen voisi rikkoa illuusion, joka on rakennettu Laurin elämään. Tai se voisi nostaa Laurin tuotokset aivan uudelle tasolle.